Tarja

 

Miten minusta tuli refleksologi ja FLT Ravintovalmentaja®

Mielenkiintoinen ja tervehdyttävä matkani kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin pariin alkoi 90-luvun loppupuolella kun ryhdyin opiskelemaan vyöhyketerapiaa. Samoihin aikoihin kävin anatomian ja fysiologian kurssilla Turun sairaanhoito-oppilaitoksessa. Huomasin, että ihmiselimistö on kiinnostava kokonaisuus ja että elimistö pyrkii aina kohti tasapainoa ja terveyttä kun sille vain annetaan siihen mahdollisuus. Arjen kiireessä, lasteni ollessa pieniä opinnot jäivät taka-alalle enkä tullut suorittaneeksi vyöhyketerapiaopintojani loppuun. Tein kuitenkin vyöhykehoitoja ystävilleni ja sukulaisilleni eikä ajatus terapeutin työstä koskaan sammunut. Olin valmistunut muutama vuosi sitten varanotaariksi Turun oikeustieteellisestä tiedekunnasta ja työskentelin suuren kansainvälisen firman lakiosastolla notaarina. Tuntui aika ahdistavalta, kun tietoisuuteen pyrki ajatus siitä, että olen väärällä alalla!

Olen taipuvainen ajattelemaan, että meillä jokaisella on täällä oma tehtävämme. Toiset löytävät tehtävänsä helpommin, toisille sen löytäminen voi olla haastavampaa. Välillä meidät pakotetaan tekemään uusia valintoja ollaksemme siellä missä meidän kuuluukin olla. Niin kävi minullekin.

Työpaikallani vuosia muhineen homeongelman seurauksena aloin saada monenlaisia terveysongelmia. Aluksi kiusana olivat kuukausittain toistuvat poskiontelontulehdukset antibioottikuureineen, myöhemmin nivelkivut, jatkuva päänsärky, hengitysvaikeudet, iho-ongelmat, kilpirauhasongelmat, vaikeat suolisto-ongelmat ja kemikaaliyliherkkyys. Luonnollisesti tuolloinen ruokavalioni oli osatekijänä sairastumisessani.

Omat myönteiset kokemukseni refleksologiasta ja myöhemmin funktionaalisesta lääketieteestä sekä ravitsemushoidosta johtivat siihen, että halusin auttaa myös muita voimaan paremmin. Lähdin uudelleen opiskelemaan refleksologiaa ja myöhemmin funktionaalista lääketiedettä sekä ravitsemusta. Irtisanouduin myös aikaisemmasta työstäni, joka ei vastannut arvojani ja josta en saanut elämääni mitään iloa.

Nykyään ajattelen, että sairastumiseni oli siunaus. Minut pakotettiin tekemään tuolloin kipeiltä tuntuvia muutoksia, jotta voisin tänään tehdä sitä työtä, jota nykyään teen.

Rakastan työtäni ravintovalmentajana ja refleksologina, jossa saan ohjata kanssaihmisiäni kohti parempaa oloa ja hyvinvointia.

 

Tervetuloa hyvään oloon!